Kengurukolon Touhuja

Jopas taas vierähti useampi viikko ilman päivityksiä. Välillä tuli lämmin kevät ja sitten iski takatalvi. Uutta kevättä odotellessa...
Koirista uusi lumi oli kivaa, onneksi edes niistä...



Työrintamalla kiireisin aika on takana ja pikkuhiljaa päästään normaaliin rytmiin hommien kanssa, ylityöt ainakin helpottaa.

Koirat ovat voineet ihan hyvin. Olen tosin joutunut toteamaan, että Wandassa on alkanut näkyä ensimmäisiä ikääntymisen merkkejä.  Edelleen se on vilkas ja sekoaa täysin vierailijoista. Hyppii ja pussailee ja intoutuu leikkimään ja myöskin leikittämään Cherryä. Toisaalta se tarvitsee enemmän unta kuin aiemmin ja ponnistusvoima on heikentynyt takapäässä. Kyllä se vieläkin hyppää esim sohvalle, mutta elastisuus ei ole ollenkaan samaa kuin nuorempana. Kamalaa huomata iän tuomat muutokset!  Ajatus siitä, että yhteinen taipaleemme on jo loppusuoralla, puskee väkisin pintaan. Wanda on toivottavasti tuossa vielä monta (edes pari!) vuotta, mutta kuitenkaan aikaa ei enää ole paljon. Ja kun miettii, miten nopeasti nämä 11 yhteistä vuotta ovat tähän saakka menneet... kyllä koiran elämä on loppuviimeksi lyhyt, ainakin ihmisen ikään verrattuna.

Kuvassa meidän "Mumu" pari päivää sitten, ikää nyt 11v 3kk, sekä Wanu ja Cerppa lähdössä ajelulle



Sain vihdoin ja viimein kuvautettua Cherryn lonkat ja kyynärpäät, pentueen viimeisenä. Kuvat otettiin Skutilla (www.skuti.com), jossa pääsin itse kuvausassistentiksi, sain siis katsoa kuvat heti paikan päällä. Melkoisen täydelliseltä näyttivät, A/A ja 0/0 lähtivät ja sellaisina palasivat myös Kennelliitosta.

Nyt on siis koko C -pentue luustokuvattu sekä silmäpeilattu.  Kerran vielä lämmin KIITOS omistajille, että olette pitäneet koirat kunnossa ja kuvauttaneet ne!!  Vaikka kaupassa sovittiinkin vakuusmaksu, joka palautuu kun koira on kuvattu, aktiivisuus lähtee kuitenkin omistajista, ketään kun ei voi tällaiseen pakottaa

Pentueen tulokset sinetöivät päätöksen siitä, että haluan Riiasta toisen pentueen. KIITOS Alisalle, että saan vielä tilaisuuden käyttää Riiaa! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saisin siitä kovasti toivomaani jatkoa tulevaisuutta varten.  Riia astutetaan seuraavasta juoksusta syksyllä, lopullinen päätös uroksesta vielä tekemättä, ehdokkaat toki tiedossa.

Myös D -pennuilta on tuloksia tullut / tulossa, KIITOS!  Tosca kuvattiin B/B, 0/0 ja ilmeisesti sama tulos tulossa Binka-siskolle. Doni on myös menossa kuviin lähiaikoina. D-pentueen lonkat eivät ole ihan yhtä tiiviit kuin C-pentujen, mutta hyvältä näyttää silti. Kaikki riippuu kaikesta, tulosta ei voi etukäteen tietää eikä ennustaa, vaikka olisi miten A -lonkkaiset vanhemmat. Mutta terveys on ehdottomasti tärkein, ei se kirjain. Toscalta kuvattiin myös selkä ja olat terveiksi, lisäksi tullaan tutkimaan polvet ja silmät. Toscan varalle kun on mahdollisesti tulevaisuuden suunnitelmia...

Näin kevään/kesän korvilla pitäisi alkaa aktivoitua näyttelyrintamalla. Fanni on tällä hetkellä aivan karvaton, joten se ehtii kesäksi kasvattaa ihan kunnon puuhkan. Toukokuulle en vielä ilmoita sitä mihinkään. Kesäkuussa olisi molempien rotujen Erikoisnäyttelyt, kun vaan muistaisin ilmoittaa koirani. Motivaatio on tällä hetkellä ihan hukassa näyttelyreissuihin. En tiedä, johtuuko siitä, että haluaisin tehdä ihan jotain muuta, mutta kun ei tällä polvella tehdä... Yksi väärä (sivu) askel aiheuttaa aina vähintäänkin kovaa kipua ja/tai liikkuminen vaikeutuu/loppuu siihen, epätasaisessa maastossa en pysty kulkemaan, polvi on otettava huomioon joka askeleella jne. Ei kiva, ei...  *huokaus*

Tänään ajelin aamusta aikaisin Huittisiin katsomaan Raivon luonnetestiä. Mitään ihan katastrofia en odottanutkaan, mutta kyllä Raivo yllätti iloisesti. Niin oli reipas ja rohkea, itsevarma ja cool. Raivo on hieno mies   Raivon testitulos löytyy kotisivuilta.  En halunnut ilmoittaa mamman omaa rinsessaa juuri näille tuomareille, joten Cerpan tulikoe on myöhemmin. Saapa nähdä, miten siskolikka toimii, on nämä jänniä aikoja!

Vielä pari päivää vapaata tiedossa, se on ihanaa! Huomenna lähdetään tyttöjen kanssa stadiin kyläilemään ystäväni perheen luokse. Maanantaina Samba jr perheineen tulee tänne kylään, Cerppa ei taatusti pistä pahakseen, kun saa siskosta leikkikaverin! 

Viime vkl oli Palmusunnuntai. Asun niin kummallisessa paikassa, ettei tänne trullit eksy. Mutta onneksi sentään veljen lapset muistivat tätiä. Ja koirat tietysti sekosivat kun koko perhe tuli samalla sunnuntaikahveille. Laitoin hienot virpomisoksat samaan maljakkoon ostamieni tulppaanien kanssa (kyllä, jouduin ostamaan itse, kun mies on tällä hetkellä liian kaukana )





AURINKOISTA PÄÄSIÄISEN JATKOA!!

Tammikuu toi tullessaan talven ja samalla työkiireet. Viime viikot ovat olleet kuviota töihin-kotiin-nukkumaan, pitkiä päiviä ja iltaisin takki totaalisen tyhjä. Hirveän sosiaaliseksi en ole voinut itseäni kutsua, kiitos teille ihanille, jotka olette soitelleet kuulumisia! Onneksi kiire alkoi tänä talvena vasta 1,5kk myöhemmin kuin edellisenä, nyt mennään kuitenkin koko ajan kohti kevättä. Päivät pitenevät ja aurinkokin jo näyttäytyy välillä.

Wanda täytti tammikuun 18. pvä 11 vuotta. Juhlahumua ei arki-iltana nähty, mutta lahjaksi mummo sai vinkuvan tennispallon (se on ihan paras mummon mielestä!) ja kuivatun ruokatorven. Toivotaan mummolle vielä monta vuotta lisää!

Tommi on nyt ollut muutaman päivän täällä ja hoitanut koirien lenkitykset, itse olen taas vaihteeksi ollut virusflunssan kourissa. Huomenna pitäisi liki viikon poissaolon jälkeen yrittää töihin, tosin köhä on edelleen hirveä. Koirat ovat onneksi voineet hyvin kaikki.

Huomenna on taas Juhlapäivä: C-penskat täyttävät kokonaiset 2 vuotta!

ONNEA Vaasaan Ninjalle, Vammalaan Raivolle, Hämeenlinnaan Rhondalle ja Espooseen Samballe! Ja tietenkään unohtamatta meidän omaa suklaarinsessaa Cherryä.




Uusia kuvia ei tähän hätään ole, laitan yhden kuvan tammikuun alusta synttärisankareista Wandasta ja Cherrystä. Miten vähän silloin olikaan lunta!!

Niin jäi taakse vuosi 2011. Näin uuden vuoden alkaessa on tapana pistää edellinen vuosi "pakettiin" joten siitä muutama ajatus...

Vuosi 2011 oli ehdottomasti yksi elämäni rankimmista. Isän kuolemasta se alkoi helmikuussa, sitten meni Tommin mummo ja melkein menetimme Wandan. Tapaturmia, sairastelua sekä monta todella ikävää asiaa/tapahtumaa lisäksi (joista ei tässä sen enempi, koska tietyt yksityiset asiat pidän tällaisen julkisen blogin ulkopuolella). Tommin muutto jäi tälle vuodelle, onneksi sen suhteen alkaa vihdoin suunnitelmat olla kasassa. Jos jostain voin olla iloinen, niin siitä, että sanonta "kaikki mikä ei tapa, vahvistaa" pitää paikkansa; luultavasti olen taas paljon vahvempi kuin vuosi sitten.

Elämässä olen oppinut sen, ettei kamalan suuria suunnitelmia kannata tehdä, elämä kun voi muuttua pienessä hetkessä. Onneksi en tehnyt sitä viime vuodellekaan, kaikki olisi mennyt pieleen ja/tai jäänyt tekemättä.

Tälle vuodelle isoimmat odotukset ovat Tommin Suomeen muutto sekä oman ja Cherryn polven toipuminen. Nähtäväksi jää, joutuuko jompikumpi tai molemmat veitsen alle. Nyt kun olisi potentiaalinen harrastuskoira kotona, nämä polvivauriot ovat harmillinen juttu. Vaan minkäs teet, vahinko ei tule kello kaulassa.

Suunnitelmissa on Cherryn sterilointi (en tosin tiedä, missä vaiheessa, kun ei ole sitä ensimmäistä juoksuakaan vielä näkynyt ) ja luonnetestaaminen. Fannin kanssa kierretään näyttelyitä, yritän saada sen valioksi, eli kahta puuttuvaa sertiä metsästämään. Wanda pääsee näytelmiin välillä mukaan, mihin vaan ilmaiseksi saan sen ilmoittaa. Fannin pystyn esittämään itse kehässä, kun ei tarvitse juosta, kelpiekehälle on pakko saada joku handlaamaan koiriani, juokseminen on (ainakin) toistaiseksi jätettävä polven takia.
 

"Minustako FI MVA?!!?"

Loppuvuosi eli marras-joulukuu meni mukavasti. Messari ylitti kaikki odotukseni: lauantaina Wanda oli rop-veteraani, vsp ja sai tittelin Helsingin Voittaja-11. Sunnuntaina leivottiin 6 vuoden tauon jälkeen uusi Juniorivoittaja Donista, mahtavaa! Riia sijoittui molempina päivinä PN-luokassa ja sai cacibin sekä vara-cacibin (joilla ei tosin enää mitään tee, koska on jo vahvistusta vaille C.I.E). C-pentueeseen saatiin lisää hienoja terveystuloksia, kun Rhonda kuvattiin. Rhonda tokoili vielä toisen ykköstuloksen, Alisa kävi Riian kanssa ensimmäisissä tokokisoissa ja sieltäkin ykkönen.

Kasvattien osalta mennyt vuosi oli lähes pelkkää iloa, onneksi jollain saralla sentään onnistuttiin. Kiitos kaikille kasvattien omistajille aktiivisuudestanne, hienoista tuloksista ja ilon aiheista, joita olette mulle tuoneet!

Tommi oli joulukuussa täällä 2,5vk. Siitä ajasta pari viikkoa sairastettiin flunssaa, eri aikaa tietenkin. Jouluaattona ajelin Wandan kanssa kaksin äidilleni syömään, Tommi oli vielä niin huonossa kunnossa, että jäi kotiin nukkumaan.

A-pentueen Myy (Kengurukolon Amanda) oli meillä hoidossa joulun. Myy toi taloon melkoista vipinää, menoa ja meininkiä. Vilkas on edelleen, vaikka ikää jo 7 vuotta! Cherry oli aivan onnensa kukkuloilla, kun sai leikki- ja juoksukaverin, kiva puolitäti! Myy oli taas löytänyt kadonneen vyötärönsä, joka oli kesän erkkarissa hukassa (perheen kehitysvammainen poika oli ollut sitä mieltä, että Myy tarvitsi "hieman" lisäruokintaa, salassa tietenkin ). Hienossa kunnossa Myy on taas (eka kuva). Toisessa Myy ja Cherry

 

Tommi joutui lähtemään takaisin Ruotsiin jo Tapaninpäivänä. Vuoden vaihteen vietin koirien kanssa kotona. Cherry ja Fanni eivät välittäneet paukkeesta ja raketeista tuon taivaallista, touhusivat ulkona omiaan. Wanda kulki alkuun kyttyrät pystyssä ja "kimitti" raketeille, mutta unohti ne sitten. Wandahan kuumuu raketeista ja haluaisi jahtaa niitä, paukkuminen ei tuntunut haittaavan sitäkään.

Uusi vuosi oli tarkoitus vastaanottaa ystäväni luona Hesassa mutta jäin kuitenkin toipilaan kanssa kotiin. Cherry oli muutaman päivän kovin kipeän oloinen ja nuoli/hinkkasi takapäätään jatkuvasti. Käytin sen lääkärissä ja kuten olin arvannut, anaalit olivat tukossa. Ne tyhjennettiin + huuhdeltiin ja se sai lääkkeet. Nyt Cherry voi jo hyvin, toiv. tuo vaiva ei jää pysyväksi. Cherry on ensimmäinen koirani, jolla on anaalien kanssa ongelmia ja nyt olen lukenut aiheesta enemmän kuin koskaan.

Meidän pieni "sekunda" koiruus, päivä päivältä vaan rakkaampi. Cerppa nukkuu muuten häkkinsä katolla yöt, on se hassu:

Tämä talvi on ollut uskomattoman leuto. Joulun jälkeen ajelin aamulla töihin. Oli pakko ottaa kuva ajotietokoneen näytöstä: Espoo  27.12 klo 9.30, lämpötila ulkona +9 astetta, kaikkea sitä...

Sähköt meni meilläkin poikki Tapanina, mutta olivat onneksi vain kellon ympäri poissa. Illalla pääsin suihkuun ja sain lämmintä taloon. Kylmä olisi pian tullutkin, kun pelkkä sähkölämmitys talossa. Ja lämmin vesi tulee varaajasta, joka jäähtyy suhteellisen pian ilman sähköä. Ruoat pakastimessa yms säilyivät onneksi. Sympatiat niille, jotka ovat olleet päiviä ilman sähköä, ei ole helppoa!

Marraskuu onkin jo paremmalla puolella. Onneksi lumi ja pakkaset antavat vielä odottaa itseään.
Tokihan toivoisin valaistusta pimeisiin iltoihin, mutta viime talven jälkeen hieman lyhyempi talvi
riittää mainiosti. Tänne pimeyden keskelle saatiin iloinen yllätys, nimittäin katuvalot! Eräänä iltana
kotitiellä oli tällainen kummallinen valoilmiö:

Kolmen päivän päästä juhlivat B-penskat:
ONNEA etukäteen 6-vuotiaille Riialle, Binkalle, Boogielle, Sulolle ja Jumbolle!

Pyhäinpäivänä tapasimme kakaratreffien merkeissä täällä Lohjalla. Paikalla
olivat C-pentueesta Rhonda, Raivo ja Samba Jr, sekä tietenkin Cherry,
D-pentueesta Binka Jr ja Tosca. Lisäksi molempien pentueiden emät
Riia ja Boogie ja Wanda-mummo. Vaikka joukko oli äärimmäisen narttuvoittoinen,
kaikki tulivat mainiosti toimeen, pihalla pyörivät kelpieiden lisäksi Fanni sekä Alisan
"väärän rotuiset".

Ohjelma oli täysin vapaamuotoinen, ulkoilua koirien kanssa. Sen jälkeen kahvittelua
ja juttelua. Leikkimielisen tietokisan voitti Samban emäntä Anne, onnea!

Kiitos kaikille osallistuneille, oli tosi mukavaa!

Kuvasatoa...

Pari kuvaa koko jengistä,  ensimmäinen kuva: Anne Myller, toinen: Jan Dahl

Vas. Riia, Raivo, Samba, Boogie, Cherry, Wanda, Binka, Tosca ja Rhonda

Boogie, Cherry ja Wanda (Jan Dahl)

Riia ja Raivo (Jan Dahl)

Tosca ja Rhonda (Riitta-Liisa Tapiola)

Kelpiekarusellen (R-L Tapiola)

Yleistä hulinaa (en ole vihainen vaan katselen Toscaa, jota seisotetaan )  (Jan Dahl)

Tuo Pyhäinpäivä oli muuten kovan onnen päivä. Vieraita odotellessa kannoin keittiöstä
painavaa tuolia olkkariin. Eteisen kapeassa käytävässä tuoli tarttui johonkin ja kimposi
siitä suoraan jalkaani. Kipu oli aikamoinen ja vähän aikaa jouduin makaamaan sängyllä
ja hengittelemään. Suihkuun päästyäni jalka petti alta ja siellä mietin hetken kaakeleilla,
että miten täältä päästään.. No, pääsin ylös ja  Buranan voimalla selvisin siitä päivästä,
vaikka hieman hiljainen emäntä olinkin.

Sunnuntaina menin Dextran päivystykseen. Polvi oli kovin turvonnut ja lääkäri punktoi
sieltä reilusti verta. Röntgenkuvien perusteella epäili sääriluun murtumaa. Sain kyynärsauvat
ja lähetteen magneettikuviin Lohjan Sairaalan Kirurgian päivystykseen heti seuraavana päivänä.

Magneettikuvat paljastivat polvesta katkenneen eturistisiteen eli diagnoosi muuttuikin lennossa.
Pari viikkoa olen ollut sairauslomalla ja ottanut tosi iisisti, kipulääkkeen voimalla. Sauvoja en
ole tarvinnut. Sain polvi (eli koko-jalka-) tuen. Siitä ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä, sain
vaan hirvittävät iskiaskivut "väärästä" askeltamisesta ja sen käyttö loppui lyhyeen.

Torstaina kävin taas Lohjan Sairaalassa, ortopedillä tällä kertaa. Ainakaan toistaiseksi polvea
ei tarvitse leikata, on parantunut tosi hyvin, ei nestettä ja pitää yllättävän hyvin. Muutama viikko
pitää ottaa iisisti ja polvea kuntouttaa. Oli kyllä ihanaa saada lupa liikkua, 2 viikon oleminen
alkoi jo tulla korvista! Koiratkin pääsevät taas pidemmälle kuin omalle pihalle. Harrastamaan
meistä -polvivammaisista- ei toistaiseksi ole. Talvi kuntoutetaan ja toivottavasti ensi vuoden
puolella kyetään taas johonkin Cherryn kanssa.

Onneksi Tommi tulee 3 viikon päästä joululomalle, kaikki apu on kuitenkin enemmän kuin
tervetullutta, niin siivouksessa kuin koirien lenkittämisessä.

Messarikin lähestyy, enää kaksi viikkoa, kivaa!

Yleisön pyynnöstä ja painostuksesta pitänee kirjoittaa kuulumisia

Ihan aluksi:

Myöhästyneet Onnittelut A -pentueelle: Myy, Samba ja Ludde täyttivät 3.10. jo 7 vuotta!  Vuosi enää ja ensimmäiset kasvattini ovat veteraaneja! (näyttelyluokkien perusteella), mihin aika menee?!!?

 

                                                                           

 

Syksy on kulunut tähän saakka lähinnä työn merkeissä. Palasimme uudella innolla harrasteisiin lomien jälkeen, mutta nyt nekin ovat - pakon edessä - jääneet. Cherry alkoi jo kesällä mökillä ontua ja pomppia välillä kolmella jalalla. Silloin ajateltiin Tommin kanssa, että se on vauhdissa venäyttänyt jalkansa ja unohdin jo asian. Vaiva kuitenkin palasi syksyllä ja vein Cheen lääkärille. Vika löytyi polvilumpiosta,  joka menee paikaltaan. Hoidoksi saimme lepoa (kyllä vaan, "melkein" onnistuu tuollaisen ikiliikkujan kanssa!) ja 4 pistoksen Cartrophen -kuurin. Pistoksista on ollut apua, mutta ikiliikkujaa ei mikään pysäytä

Corgiseura järjesti pari viikkoa sitten jalostuspäivän. Juttelin siellä ortopedin kanssa tuosta Cherryn polvivammasta. Lääkäri sanoi, että kyseessä täytyy olla trauman aiheuttama vamma, Cherryn polvet oli juuri tutkittu terveiksi toukokuussa. Kys.vaiva on kuulemma suht helppo korjata leikkauksella. Vien Cherryn konsultaatioon polvesta lähiaikoina, suunnittelemaan jatkohoitoa.

Jalostuspäivä oli aivan mahtava anniltaan. Vaikka olen kasvattajakurssit käynyt, opin taas uutta koiran anatomiasta, luustosta, rakenteesta jne. Paikka oli Lohjansaaressa Alitalon viinitilalla (http://www.ciderberg.fi/index.html). Olen kuullut paikasta paljon ja aina halunnut käydä siellä, nyt tuli samalla paikka nähdyksi! Ruokatarjoilu oli mahtava ja päivä mielenkiintoinen. Todellakin tuntui, että rahalle sai vastinetta, lisää tuollaisia!

Kasvattirintamalla osa nuorisosta on jo aloitellut virallisissa kokeissa käyntejä, Raivo on startannut agissa, Doni ja Rhonda tokossa. Tokosta saatiin jo ykkös-tuloksiakin, ihan mahtavaa työtä!

Samba (Jr) kävi MH-kokeessa. Se oli mennyt ns. penkin alle: Samballa oli suolitukos, jota ei vielä silloin tiedetty. Koe oli kuitenkin suoritettu loppuun, vaikka koira ei ihan oma itsensä ollut. Testitulosta ei kuulemma saa mitätöityä, se on harmillista, koska tulos ei ole realistinen, läpi se oli kuitenkin mennyt.  Mutta testituloksista viis, pääasia on, että Samba toipuu ja selvisi tuosta vielä ilman leikkausta, suolitukos ei koskaan ole leikin asia.

Cherry on edelleen aivan vauva, ei tietoakaan ensimmäisestä juoksusta. Fanni aloitti pari viikkoa sitten juoksun ja jo mielessäni toivoin, että se tällä kertaa "tartuttaisi" sen Cherryyn. Vielä mitä, Chee ei tajua asiasta yhtikäs mitään! Ikuinen lapsi, peräkammarin tyttö.

Noh, juoksuja tai ei, Cherry steriloidaan keväällä. Ja Fannikin varmasti ensi vuonna, meidän huusholliin ei enää märkäkohtuja tarvita.

Wanda voi erinomaisesti. Leikkausten jälkeen sen ainoa vaiva on ollut välillä vaivannut närästys. Valeraskauskin alkaa olla paremmalla puolella, jäljellä enää aavistus nahkarukkasia (kyllä vaan, mummo kärsii valeraskauksista, vaikka kohtu ja munasarjat on poistettu). Wandan ruokahalu on loputon ja se on suloista, miten paljon se leikkii Cherryn kanssa! Se on paljon iloisempi ja onnellisempi nyt kuin aiemmin. Muutama kuva syys-lokakuulta:

Meidän Mummo, pian 11 - vuotias :                                    Cherry 1,5v  ja nimikkokynttilät ("Chocolate Cherry"):

                                                                         Nanni ja lempparilelu, tuliaispossu Hyvinkään näyttelystä:

Osallistuin Fannin kanssa viime viikonloppuna Corgiseuran 40 -vuotisjuhlanäyttelyyn. Ihanaa, että paikaksi oli valittu tuo Lohjan Showlinkin tila, se on kyllä miellyttävä näyttelypaikka. Ja mikä parasta, 5-10 min ajomatkan päässä meiltä..

Koiria oli ennätyksellinen määrä, yli 300 corgia kaikkiaan. Osallistujia oli suomalaisten lisäksi mm. Venäjältä, Virosta ja Puolasta, tuomarit olivat USA:sta (ehkä ainoa kohta, mitä voisi hieman kritisoida, miksi juhlanäyttelyyn ei otettu tuomareita rodun kotimaasta eli Englannista?) Fanni oli näyttelyssä kuin kotonaan ja esiintyi hienosti, tuloksella "erinomainen". Luokkasijoitusta ei tullut, mutta kilpakumppaneita samassa luokassa olikin peräti 26! Aikamoinen määrä, kun avo-uroksia oli vain kymmenkunta (hmm, pitäisiköhän sitä siirtyä uroksiin? )

Ensimmäistä kertaa mulla oli nyt oma koira mukana corgien erikoisnäyttelyssä. Olihan se vissiin jo aikakin, kun olen omistanut corgin jo vuodesta 1999?  Mukava päivä, paljon tuttuja ihmisiä ja koiria ja uusienkin ihmisten kanssa ehdin päivän aikana jutella.
 

Loppukevennys: Fannista tuli tänään täti, sen sisko sai 6 pentua. Tuskin maltan odottaa, että pääsen muutaman viikon päästä nuuhkuttamaan näitä pieniä kookin pötkylöitä, sukulaislapsia

kuva: Annika Falk

 

Loma oli ja meni ja viikko töitä takana. Lomasta oltiin melkein puolet mökillä ja
nautittiin lämpöisistä ilmoista järven rannalla. Cherrystä kehittyi oikein vesipeto,
se ui jopa nopeammin kuin mummonsa! Paljon ei kuvia tullut otettua, tässä yksi tyttöjen uinnista.

© Tommi S.

 

Menomatkalla mökille pysähdyimme Veeran ja Donin perheen luona Lemillä. Kiitos vielä kerran
vieraanvaraisuudesta! Ilma oli trooppinen, mutta oli mukava tavata! Veeran ottamia kuvia
koirien touhuista löytyy täältä:  http://veerr.kuvat.fi/kuvat/Doni/Kengurukolon/

Kuten Veerankin kuvista näkyy, mummolla on vanha meno päällä, Wanda siis voi hyvin.
Kävimme Tommin kanssa mökkireissun jälkeen kiittämässä Wandaa hoitanutta henkilökuntaa
kera kukkien ja suklaan. Klinikkaa johtava, omistaja-lääkäri Veikko sai lisäksi konjakkipullon.
Aivan uskomattoman ihania, työlleen omistautuneita ihmisiä. Suosittelen, ehdottomasti!
http://www.teravet.fi/

 

Lomalla pyörähdimme myös Merjan ja Millan luona katsomassa Millan uutta projektia,
Keita-bortsua. Suloinen lelukoira (ainakin ulkoisesti )

© Tommi S.

 

Sulo (K. Big Brother) oli heinäkuussa vkl-hoidossa, tässä pari kännykällä räppäistyä kuvaa siitä:

Sulo, Cherry & Wanda
 

Tänään on viikko Wandan toisesta leikkauksesta. Pikkuhiljaa alan uskoa, että tästä selvitään! Eilisaamun lääkärintarkastus oli oikein positiivinen käynti. Haava paranee, vuotoa ei juuri enää ole ja tilanne vaikuttaa hyvältä. Wanda sai vielä varmuuden varalta 5 päivän lisäkuurin antibioottia sekä haavaan antibioottivoidetta. Ollaan nyt käpsytelty joka ilta pikkuisen pidempään, eilen käveltiin jo 40 minuuttia, josta Wanda tietysti suurimman osan kytkettynä. Ilma vaan lupailee taas kuumenevaa, jos tulee helle, niin sitten jäävät pidemmät lenkit syksyyn.

Töissä on nyt tosi hiljaista, kyllä huomaa, että Suomi hiljenee heinäkuussa. Toisaalta mukava kerätä voimia tulevaan talveen ja kiireaikaan. Hiljalleen alkaa omatkin ajatukset siirtyä lomaan. Vielä pari viikkoa pitäisi jaksaa sinnitellä, sitten lomalle lompsis.

Lahden suunnalta tuli iloisia uutisia äsken: Tosca oli ollut näyttelyharkoissa Match Show'ssa ja siellä olikin sitten menestystä tullut "vaatimattomasti" : 158 koiran joukosta Best In Show!! Mahtavaa, että kelpieitäkin on alettu huomioida kaikenkarvaisten joukosta!!  Kuvia odotellaan...? ;-)

Nyt päivittyvät taas kotisivutkin, latasin Firefoxin, niin johan toimii taas. Taidan liittyä suureen Internet Explorer (9):n vastustajajoukkoon..

Loppuun vielä kuva auringonpalvoja - Wandasta tältä päivältä

Laitanpa tänne kuulumisia kun en pääse kotisivuja päivittämään. Tai pääsen päivittämään, mutta tallennus ei onnistu, yritän juuri selvittää, johtuuko se Kotisivukoneesta vai uudesta läppäristäni. Kokeilen huomenna töissä päivitystä ja jos ei sielläkään onnistu niin vika ei ole uuden koneeni asetuksissa.

Eilen kävin Tuusulan helteessä katsomassa D -lasten kehäkierrokset. Tosca (Dr Dolittle) sai hyvän arvostelun, mutta karvattomana EH. Doni (Dirty Harry) hienosti ERI1, SA, PU1, VSP ja ensimmäinen "oikea" SERTi! Onnea vielä kerran Veera, Doni & perhe!! Tuomarina oli Annukka Paloheimo. Ilma oli kyllä aivan mahdottoman tuskainen. Sieltä urheilukentän pätsistä oli pakko päästä äkkiä pois joten ajelimme Donin perheen kanssa läheisen Shellin varjoisalle terassille kahville ja juttusille. Oli mukava tavata ja toiv. tapaamme myös kesälomalla taas!

Myös Cherryn Ninja -sisko (Chococcino) oli eilen näytellyt Kokkolassa, tiukalta norjalaistuomarilta EH.

Paluumatkalla tapasin appiukon Ikealla, ostettiin mökille hyllyjä. Suunnitelmissa on lomalla laittaa saunamökki eli "mun ja Tommin" mökki uuteen uskoon, lisää säilytystilaa ja samalla lattiatilaa, mahdutaan tämän "suurperheemme" kanssa sinne sitten paremmin.

Kävimme vielä appivanhempien kanssa syömässä Myllylammella. Järven rannalla, varjoisalla terassilla oli suorastaan mieluisaa istua. Ja ruoka on aina taattua hyvää, se on koettu jo monesti, suosittelen!  http://www.seisakki-myllylampi.fi/myllylampi.html  Appivanhemmat lähtivät siitä ajamaan takaisin mökille, itse jäin nauttimaan jälkkärikahveista ja ihanista maisemista.

Illalla kävin vielä koirien kanssa lenkillä, vasta 21 jälkeen pystyi ajattelemaan kävelemistä, toki lämpöä oli silloinkin vielä liki 26 astetta. Muutama päivä sitten en olisi voinut uskoa, että kuljen vielä lenkillä KOLMEN koiran kanssa!! 

Ja ennen kuin kukaan ehtii kauhistella: oltiin kävelyllä lääkärin määräyksestä ja vain noin 1 km:n lenkki. Cherry ja Fanni saivat juosta vapaasti, mutta Wanda oli flexissä, vain tuolla metsäpolulla päästin sen rauhassa tarpeilleen.

Perjantaina kävimme siis mummon kanssa lääkärin kontrollissa. Wanda on hyvin toipunut ja saimme ohjeet jatkaa lääkkeillä sekä tuota kävelyä pari krt päivässä, hypyt pitää tietysti eliminoida täysin pois (helppo tehtävä kelpien kanssa ;o) 

Ihan täysin ei vieläkään voida huokaista. Wandalla on aavistuksen vihertävää emätinvuotoa, mikä kielii, että tulehdusta siellä sisuksissa edelleen on. Soitin tänään klinikan päivystykseen ja sovittiin tarkastusaika ma -aamulle. Wandan kunto on muuten ihan hyvä, syö ja juo, liikkuu ja normaali lämpö, joten tarvetta päivystyskäynnille ei ollut (onneksi, sillä matti kiljuu jo valmiiksi kukkarossa, vaikka vakuutusyhtiö on suurimman osan menoista maksanutkin). Koska hoitajat lähtivät, Wanda kulkee mukanani töissä ainakin ensimmäiset päivät. Jos tarvetta on niin sinne asti kun Tommi tulee lomalle 14.7. En halua enkä uskalla vielä jättää sitä yksin niin pitkäksi aikaa.

Kotona otin Wanusta muutaman kuvan Tommille lähetettäväksi (sillä on jatkuva huoli sen tilasta), tässä mummo pötköttää kävelyn jälkeen. Vatsassa on aivan järkyttävä mustelma, koville on toisen vatsanahka + sisukset laitettu

Myös Cerpasta pari kuvaa, se on aina kovin kuvauksellinen ilmeineen ja tunnusmerkkinä tassut ristissä :D

Nyt uskallan pari riviä jo tänne kirjoittaa. Yritän typistää mahd. lyhyeen.

Juhannusaattona huomasin, että Wanda vuotaa peräpäästä ruskehtavaa. Luulin ensin juoksuksi, mutta lauantaina se jo haiskahti. Ja ed. juoksu oli ollut vasta 3kk sitten joten hälytyskellot soivat. Vein Wandan päivystykseen Karkkilaan ja tulos oli aivan selvä: kohtutulehdus. Koska se oli muuten tosi reipas ja pirteä oma itsensä sain antibiootit ja kipulääkkeet ja ohjeen heti ma kohdun poistoon.

Ma-aamuna sain muutaman puhelun jälkeen ajan Espooseen. Wanda leikattiin iltapäivällä, leikkaus oli liki 4h pitkä. Hain sen illalla, kun oli vielä ihan puoliunessa. Automatka meni hyvin ja kotona nukkui puolille öin, eli niin kauan, kun nukutusaine toimi. Sitten ei enää nukuttukaan koko seur. yönä. Wanda oli levoton, mutta ei kovin tuskainen. Se ei halunnut juuri maata, seisoi tai istui sängyn vieressä. Koko yö siinä sitten valvottiin, onneksi olin ottanut tiistain vapaata. Jossain vaiheessa yötä kun se nousi makuulta, vatsan alla oli kämmenen kokoinen verilammikko. Ja haavateippi oli aivan verinen. Koira oli kuitenkin ihan hyväkuntoinen, käytiin välillä ulkona ja aamuyöstä söikin vähän.

Heti leikanneen klinikan auettua soitin sinne. Hoitaja antoi ajan 12.45. Vähän ajan päästä soitti perään ja pyysikin tulemaan jo 10.15, oli puhunut lääkärin kanssa. Ajeltiin Espooseen ja Wanda taas tutkimuspöydälle. Jotain mummosta kertoo, että se veti remmin mitalla sinne klinikalle ja henkilökunta sai kaikki pusut osakseen. Kun teippi oli otettu pois, mahasta tippui verta pöydälle, ultra näytti, että vatsaontelossa oli vapaata nestettä = verta. Siinä vaiheessa myös ikenet olivat jo melkoisen kalpeat, eli tilanne oli nopeasti huononemassa.  Ei muuta kuin Wandalle rauhoituspiikki ja tippaan odottamaan uutta leikkausta. Jätin rauhoitetun koiran ja lähdin takaisin Lohjalle.

Se tiistaipäivä ei varmasti ikinä unohdu. Olin aivan poikki ed. yön valvomisesta, mutta eihän nukkumisesta mitään tullut. Kävelin ympäri asuntoa, itkin ja voin pahoin. Puhelin soi ja piippasi jatkuvasti. Ne muutama ihminen, jotka Wandasta tiesivät olivat kaikki aivan järjettömän huolissaan. Tommi soitti Ruotsista ja itki puhelimessa. Anoppi soitti mökiltä ja itki puhelimessa. Sillä hetkellä olin todella kiitollinen anopin uskosta kun lupasi rukoilla, Wanda tarvitsi nyt kaiken avun joka suunnasta.

Iltapäivällä tuli vihdoin soitto klinikalta. Leikkaus oli ohi, 4h, 2 lääkäriä + hoitajat olivat tehneet töitä. Vatsaontelo oli ollut aivan täynnä verta ja 3h oli mennyt revenneen suonen tyrehdyttämiseen. Hoitaja sanoi, että tilanne on edelleen todella kriittinen, sillä hetkellä ei voitu kuin odottaa ja toivoa. Wanda oli menettänyt paljon verta. Illalla 18 jälkeen tuli seuraava soitto. Olin jutellut Wandan mahd. viemisestä Viikin Yliopistolliseen sairaalaan, jos se ei ole kotiutuskunnossa. Klinikan omistaja-lääkäri kuitenkin halusi pitää koiran siellä itse ja jäi Wandan kanssa yöksi kaksin, mitä palvelua!! Wanda oli siis koko ajan hapessa ja tipassa ja tilaa seurattiin. Veri oli kuulemma kovin ohutta, johtui siitä  isosta menetyksestä.

Seuraavan yön nukuin suht hyvin. Puhelin oli päällä, mutta kun ei ollut tullut mitään soittoa yöllä, olin varovaisen toiveikas. Aamulla ajoin töihin ja soittelin heti klinikalle. Wanda oli jalkeilla! Oli juonut ja syönytkin vähän ja hoitajan mukaan katseli maailmaa hieman kirkkaammin silmin. Ilta oli ollut äärimmäisen tuskallinen. Sain luvan käydä katsomassa Wandaa päivällä, mutta halusivat pitää sen iltaan asti tipassa.

Kävin päivällä siellä ja vastassa oli väsynyt, mutta rauhallinen Wanda. Oli enää tipassa, happi oli otettu pois. Kun juttelin hoitajan kanssa kodista, korvat nousivat heti.

Tommihan oli lähtenyt la-aamuna kotiin. Onneksi sain kultaiset appivanhemmat luokseni apuun. Olivat tulleet ke päivän aikana ja illalla ajoin anopin kanssa hakemaan Wandan. Se oli taas kuin eri koira, paljon enemmän tässä maailmassa! Ja ilme oli juuri sellainen, että nyt ette kyllä mua tänne enää jätä... Vielä viimeiset lääkkeet ja kotiin. Ke-illan Wanda oli tosi väsynyt kotona.

Appivanhemmat ovat pitäneet Wandan kaksi yötä kanssaan nukkumassa, olen saanut nukkua ja päässyt töihin. Uskomaton taistelija Wanda kyllä on! Eilen illalla sain jo pidellä sitä pihalla: yritti haastaa Fannia leikkimään, yritti juosta, yritti pomppia ovea päin jne. Ja kovin nälkäinen se on ollut eilisestä, ottaa takaisin menettämäänsä. Tokihan se on edelleen väsynyt ja heikko, mutta ottaen huomioon, että kaksi noin isoa leikkausta samalla viikolla, se on toipunut tosi hyvin! VIeläkään ei tietysti uskalla täysin hengähtää, mutta pahin on ohi. Jokainen päivä on askel eteenpäin.

Tänään iltapäivällä mennään klinikalle tarkistukseen (sekin kertoo jotain, normaalisti ei tällaisia käyntejä tarvita). Olen itse töissä, mutta appivanhemmat tuovat Wandan Espooseen ja vievät kotiin. Kipulääkettä ja antibioottia menee vielä useamman päivän.

Wandalla oli todella enkeleitä matkassa! Onneksi se on terve ja ikäisekseen hyväkuntoinen - ja niin elämänhaluinen. Tämä oli nyt toinen narttu, jonka meinasin menettää samaan vaivaan. Wandalla on jälkeläisiä, joten sekin "teoria" on kukkua, ihan sama onko synnyttänyt tai ei, riskit ovat olemassa.

Sanon edelleen: jos ette käytä narttua jalostukseen, steriloikaa ne nuorena! Sillä välttää niin monta huolta, murhetta ja ongelmaa. Lääkärin ja hoitajan kertomana ymmärsin, miten paljon vaikeampi ja vaarallisempi on tulehtuneen kohdun poisto, kun kohtu on verinen, hauras, levinnyt. Sen takia Wandallekin tuli se vuoto leikkauksen jälkeen, tällaista ei kuulemma tapahdu normaalin kohdun poiston yhteydessä. Kaikesta olen nyt ottanut selvää.

Wandahan oli tarkoitus steriloida syyskuussa. Helmikuun aika piti peruuttaa, kun se aloitti juoksun odotettua aikaisemmin. Nyt ollaan helteissä ja leikattuna, mutta toiv. haava paranee, että mummo pääsee kk:n päästä mökillä uimaan. Se on ansainnut sen!

Lopuksi vielä anteeksi niille, joille on esim. meileihin jäänyt vastaamatta, ymmärrätte varmaan? Palaan niihin ensi viikolla, kun elämä asettuu suunnilleen uomiinsa.

Aika myöhään, mutta kuitenkin: 

Paljon Onnea 1- vuotiaille junioreille eli Donille, Toscalle & Binka Jr:lle!!

Kiitos omistajille hyvästä hoidosta ja huolenpidosta sekä aktiivisuudestanne lähes lajissa kuin lajissa!

Blogin päivitys tahtoo aina jäädä, yritän olla aktiivisempi (noh, saa nähdä, jääkö myös yritykseksi?).

Touko-kesäkuun näyttelyryntäys saatiin kunnialla läpi. Tuloksena Fannille PN2 + eka "oikea" serti Somerolta! Cherrylle ERI1, SA siitä yhdestä ja ainoasta, mihin sen olin ilmoittanut. Wandalle rop-veteraani joka näyttelystä, osasta myös pn -sijoitus ja kerran vsp. Mummo jyrää ja myös tykkää siitä, erkkarin rop- ja bis2-vetsku oli kyllä hienoa! Kiitos vielä kaikille erkkariin osallistuneille, kuuma ja pitkä päivä meni kuin siivillä hyvässä seurassa.

Fannilla on nyt karvanvaihto menossa, en ole ilmoittanut sitä mihinkään toistaiseksi. Wanda on ilmoitettu pariin näyttelyyn heinäkuussa, vien, jos huvittaa - ilmaista kun on  

Treenit jatkuvat lähes normaalisti kesän läpi, Cherry ei edelleenkään osoita mitään merkkejä ensimmäisestä juoksusta, eli taukoa ei ole tarvinnut pitää.

Tommi on ollut nyt pari viikkoa Suomessa. Itse sain käytyä mm. kampaajalla, kun koirilla on ollut ulkoiluttaja kotona. Tänään palasimme minilomalta mökiltä. Mikään hupiloma se ei tosin ollut, eilen saatoimme hautaan Tommin mummon. Surullista, mutta toki hyväksyttävää, kun mummolla kuitenkin oli ikää jo liki 91 vuotta. Kaunis, pieni tilaisuus. Ilma Savossa oli koko ajan tosi huono, mutta arkun laskemisen ajan paistoi aurinko kauniisti.

Koirat olivat mukana mökillä ja Wanda pääsi uimaan!!! - sehän olisi järvessä koko ajan, jos vaan saisi luvan! Fannikin ui, kun sen nostaa laiturilta veteen, Cherry tyytyi pomppimaan tasajalkaa rantavedessä. Toivottavasti lomalla on lämpöisempää, niin ehkä omakin talviturkki tulee sitten heitettyä. Nyt se on tiukasti päällä vielä...

Huomenna on työpäivä ja sitten onkin juhannusvapaat. Aatto ollaan rauhassa kotinurkilla, Tommi lähtee lauantaina aamulaivalla Ruotsiin, muutamaksi päiväksi töihin ennen lomaa. Mulla on vielä 4 vk jäljellä ennen loman alkua, mutta tämäkin pieni reissu teki hyvää työputken keskellä.

Aurinkoista Juhannusta, pysykää pinnalla!!